8 esimerkkilausetta sanalla «ortodoksisen»

Suomen ortodoksisen kirkon taidekokoelma on ylevä.

Ikonit olivat (ja ovat) yksi itäisen ortodoksisen kristillisen jumalanpalveluksen keskeisistä osa-alueista.

Ikonoklasmia johti myös siihen, että itäisen ja läntisen kirkon - ortodoksisen ja katolisen kirkon - välille muodostui lopulta pysyvä jako.

Suomen ortodoksisen kirkon aarteet, koko kansakunnan kulttuuriomaisuus, antavat hienovaraista itämaisen ja bysanttilaisen mystiikan sävyä tämän maan eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen perintöön.

Uspenskin katedraali ei ole ainoa paikka, jossa on ortodoksisen kirkon taide-esineitä. Esimerkiksi Uuden Valamon luostarissa on Konevitsasta tuotu Neitsyt Marian kuva, Suomen vanhin ikoni, jolla sanotaan olevan ihmeellisiä hyveitä.

Katariina Suuri pakotti ottomaanit myös suostumaan ortodoksisen katedraalin rakentamiseen Konstantinopoliin ja ortodoksikristittyjen "suojelemiseen" ottomaanien mailla, mikä oli valtava loukkaus ottomaanien suvereniteettiin omia alamaisiaan kohtaan.

Sekä ortodoksisen kirkon kristitty patriarkka että Konstantinopolin juutalaisseurakunnan johtaja (samoin kuin armenialainen kristitty patriarkka) olivat sulttaanin hovin virallisia jäseniä, ja kullakin uskonnollisella johtajalla oli etuoikeus ja vastuu edustaa omaa uskonnollista yhteisöään ottomaanien hallituksessa.

Ikonoklasmin jälkeen ortodoksisen kirkon johtajat, Konstantinopolin patriarkat, väittivät, että kristillisen teologian tai käytännön uudistukset olivat harhaoppeja. Tämä asenne ulottui myös maalliseen oppimiseen - klassisen kirjallisuuden ja jopa filosofian opiskelu oli hyväksyttävää, mutta filosofian uusia muotoja ja akateemisia innovaatioita pidettiin vaarallisina.