Näissä muinaisissa leikkauksissa lävistettiin useimmiten ohimoluu ja joskus takaraivoluu, mutta ei koskaan päälaenluu. Tämä on selvä todiste siitä, että neoliittiset ihmiset olivat täysin tietoisia siitä, että kallon tämän osan lävistäminen aiheuttaa suuremman verenvuodon vaaran, koska siinä on paljon verisuonia.
·